Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämä ihana matka.
Lauantaiaamuna kello herätti klo 5.30 eikä auttanut kuin repiä itsensä sängystä, juoda aamukahvit, laittautua kuntoon ja heittää hyvästit Tokion-kodille. Asunnon omistajan kautta olimme tilanneet kuljetuksen kentälle ja hieman jännitimme minkälainen auto meitä tulisi noutamaan. Alkuun nimittäin Mika (naishenkilö, jolta asunto Airbnb:n kautta vuokrattiin) kertoi, että kyseessä on 7 hengen auto, jossa osa matkalaukuista pitäisi sijoittaa jalkojen alle. Siirryimme kapsäkkeinemme kadulle vähän ennen puolta kahdeksaa ja tasan puolelta, jolloin kyyti oli tilattu, auto myös saapui. Huokaisimme helpotuksesta, sillä kulkupeli oli ihan kelvollisen kokoinen ja ainoastaan Kauri- Matti joutui istumaan polvet suussa.
Matka sujui mukavasti, kuski puhui japanilaiseksi harvinaisen hyvin englantia ja tässä vaiheessa matkaa kuulimme ensimmäisen kerran myös Kauri-Matin puhuvan japania! Ihan huikeaa kuunneltavaa, kun herrat heittivät juttua keskenään meidän muiden mitään ymmärtämättä.
Olimme ennakkoon ilmoittaneet, että meidän olisi oltava kentällä viimeistään klo 9, kun lento lähtee klo 11 ja näin tapahtuikin. Kuljettaja oli osannut arvioida matkaan tarvittavan ajan täsmällisesti ja niin siirryimme pakaaseinemme kentälle klo 11. Aluksi jätimme ruumaan menevät matkalaukut Finnairin tiskille ja helpotus oli suuri, kun kenelläkään ei painoraja ylittynyt. Hilkulla tosin oli Mikon (21 kg) ja varsinkin Minnan (22,3 kg) kohdalla, painorajaa 23 kg oltiin lähellä! Mikko lähti sen jälkeen etsimään paikkaa, johon Pasmo-kortit palautetaan ja palasikin kohta pantiksi annettujen rahojen (500 jeniä / kortti) ja korteilla jäljellä olevien saldovarojen kanssa takaisin.
Sitten turva- ja passitarkastuksen kautta tax free -myymälöihin, jotka olivatkin sitten tupaten täynnä porukkaa. Jos olimmekin haaveilleet kiireettömistä viimeisistä tuliaisostoksista, niin ne olivat turhia toiveita! Äkkiä vain jotakin hyllyiltä mukaan ja jonottamaan. Vielä jenien vaihdot euroiksi ja viimeisten hilusten tuhlaus vending machineihin ja olimme valmiita siirtymään koneeseen. Tai ainakin melkein. Tässä vaiheessa Kauri-Matti sanoi, että hän olisi kyllä halunnut ostaa pullon sakea mukaan ja mikäs siinä auttoi muuta kuin Mikon vielä viimeiseksi lähteä pulloa ostamaan. Kaikki kuitenkin ehdimme koneeseen hyvin ja asettauduimme omille, jälleen vain vähän jalkatilaa tarjoaville paikoillemme.
Matka kului elokuvia katsellessa ja syödessä. Lennon aikana tarjottiin kaksi ateriaa ja välipalajätskit. Jossain vaiheessa ensimmäisen ateriatarjoilun aikana oli melkoista turbulenssia, mutta loppumatka sujui rauhaisasti.
Lento laskeutui harmaaseen Helsinkiin klo 15.10. Matkalaukut olivat odottamassa jo hihnalla, kun pääsimme tuloaulaan eli saatoimme saman tien laittaa tekstiviestin Lentopysäköintiin, että olisimme valmiita noudettaviksi. Odottelimme kuljetusta reilut 20 minuuttia, kentältä pysäköintiin ei sitten matkaa enää ollut kuin reilut 5 minuuttia. Tavarat ja ihmiset pakattiin autoihin (Kauri-Matti, Kuisma ja Karri Toyotaan, loput Getziin) ja automatka alkoi. Matkalla pidettiin yksi kahvi- & pissitauko ja Korpilahdelle saavuttiin klo 20 maissa. Mikko lähti vielä heittämään pojat Jyväskylään ja sitten rauhoituttiinkin saunaan ja vihdoin nukkumaan.
Takana kertakaikkisen upea matka, jolla kaikki sujui suunnitellusti eikä ikäviä sattumuksia, sairauksia tai vammoja tapahtunut, mikä tuntui suorastaan uskomattomalta. Mieleen jäi monta mukavaa muistoa, joita sulatellaan varmasti vielä pitkään!
Esimerkiksi seuraavat asiat ihmetyttivät / jäivät mieleen:
- kaupungin valtava koko ja ihmismäärä, kuitenkaan olo ei ollut turvaton ja kaikkialla oli siistiä eikä rähinöitä koettu. Myöskään ei tarvinnut pelätä tulevansa huijatuksi, sillä kaupanteko sujui erittäin avoimesti ja rehellisesti joka paikassa (”Sinä annoit minulle tuhannen jenin setelin, ostos maksoi 700 jeniä, joten tässä sinulle takaisin yksi, kaksi, kolmesataa jeniä, ole hyvä”)
- yleisiä vessoja oli runsaasti (paitsi Kappabashi streetillä!) ja ainakin naisten vessoissa oli yleensä lämmitetyt istuimet sekä kaikissa vessoissa monenlaiset vipstaakit (esim. taka- ja etupuolen pesumahdollisuus, kuivaus, musiikki tai muu taustaääni), myös ns. reikävessoja oli yllättävän paljon! Vessoissa ei ollut käsipyyhkeitä, vaan jokaisen oli kuljetettava omaa pyyhettä mukana (oli toki puhallinkuivureita aika monessa paikassa)
- yleisiä roskiksia ei ollut, omaa roskapussi oli kannettava mukana repussa / käsilaukussa!
- roskien lajittelu oli tarkkaa, roskat vietiin myös asunnolta tiettyinä päivinä kadunvarteen, mistä ne kerättiin autoilla pois.
- tokiolaiset olivat äärettömän ystävällisiä sekä hyviä nukkumaan metroissa
- vending machines…
Kiitos kaikille mukana olleille, tämä oli kyllä paras reissu ikinä 🙂
