Ensimmäinen kokonainen Tokio-päivä valkeni, mutta matkalaiset eivät meinanneet päästä sängyistä ylös. Mikon valmistamat aamiaisherkut (pekonia, muinia, wokattuja ituja ja tofua sekä paahtoleipää) houkuttelivat kuitenkin kaikki lopulta pöydän ääreen.
Säätiedotus lupaili tällekin päivälle lähes eilisiä lukemia, joten pukeutuminen noudatti samaa shortsi-linjaa edelleen. Pyykkikonekin pantiin laulamaan, pyykit ripustettiin kaappin ja minikokoiselle parvekkeelle kuivumaan. Ilma oli kyllä jo aamusta niin kostea, että vaatteiden kuivumiseen oli vaikea uskoa.
Aamiaisen jälkeen laittauduttiin jähmeästi lähdölleen ja otettiin suunta kohti Oshiagen asemaa. Siellä ladattiin matkakorteilla 1000 jeniä jokaiselle ja hypättiin metron kyytiin. Kahden vaihdon ja parinkymmenen minuutin jälkeen oltiin perillä elektroniikkakaupunki Akihabarassa.
Heti alkuun etsittiin lounaspaikka, se olikin haastava tehtävä, sillä makuja oli niin monenlaisia. Lopulta kompromissi löytyi ja asettauduimme anime-henkiseen ravintolaan. Karri ja Mikko ottivat lounasmenuun ja saivatkin kunnon annokset lisukkeineen. Muille ei käynyt á la carte -listalta tilatessa ihan yhtä hyvä tuuri, nimittäin riisit tai perunat olisi pitänyt tilata erikseen. Ruoka oli kuitenkin kaikilla maukasta ja palvelu, kuten muutenkin tähän asti, erinomaista. Naistenhuoneesta on kerrottava sen verran, että siellä oli kävijälle tarjolla kaikkea mahdollista suunraikastuksesta hiusharjoihin.
Lounaan jälkeen jakauduttiin lapsiin ja vanhempiin; lapsiosasto lähti Mandarakeen (uutta ja käytettyä manga-aiheista tavaraa), vanhempien ihmetellessä kauppojen moninaista tarjontaa elektroniikasta matkamuistoihin.
Parin tunnin kuluttua tavattiin ja Kaisli liittyi Mikon ja Minnan seuraan. Kauppoihin tutustuminen jatkui ja Kaisli löysi etsimänsä Azone-kaupankin. Raha ja tavara vaihtoi siis omistajaansa ja jalat alkoivat väsyä. Pojat päättivät lähteä kavellen takaisin kotiin (n. 4 km), kun taas Kaisli, Mikko ja Minna (syötyään herkulliset jäätelöt) hyppäsivät taas metron kyytiin ja pääsivät tällä kertaa vain yhdellä vaihdolla kotiin.
Matkalla asemalta kotiin poikettiin 7 Eleven -lähikaupassa ostamassa syötävää ja juotavaa. Poikia ei vielä näkynyt eikä kuulunut, joten hetken hengähdyksen jälkeen K., M. ja M. lähtivät kohti Solamachia tarkoituksena etsiä Studio Ghibli -kauppa. Sen verran tiedettiin ennakkoon, että kauppa sijaitsee itse ostarin ulkopuolella, lähellä Zaran myymälää. Uskomatonta, mutta totta: se löytyi! Useiden ihanaa-huokausten jälkeen kassa kilahti ja lähes tunnottomat jalat kuljettivat kolmikon kaupan kautta kotiin, minne pojatkin jo olivat palanneet. Pieniä ostoksia olivat hekin tehneet, esim. Karri ja Kauri-Matti olivat onnellisia digitaalikellojen omistajia. Kauri-Matti jätti kuitenkin suuremmat hankinnat perjantaille, sillä hän aikoi palata Akihabaraan silloin uudelleen.
Vielä jaksoivat Karri, Kuisma ja Kaisli lähteä piipahtamaan lähikaupassa bentoboxien ja herkkujen ostossa.
Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kävelty oli tänään ihan riittävästi; Minnan kännykän askelmittari näytti 15000 askelta.
