Keskiviikkoaamuna revimme itsemme sängyistä samoihin aikoihin kuin alkuviikosta ja pääsimme tuttuun tapaan liikenteeseen puoli 10 maissa. Ensimmäisenä kohteena oli Shibuya, jossa alkuun ihmeteltiin monen muun mukana Hachiko-koiran patsasta. Jokainen tuntui haluavan ikuistaa itsensä patsaan juurella, myös Mikko ja Kaisli liittyivät jonoon. Kuuluisa Shibuya crossing, josta on nähty paljon kuvia ja myös live-kamerasta menoa ihmetelty, tuntui hämmästyttävän pieneltä. Risteyksessä kävi kyllä melkoinen kuhina, kun valot vaihtuivat vihreiksi.
Kaisli löysi tiensä kirjakauppaan, josta oli aikonut ostaa tietynmerkkisiä tusseja, ja niitähän mukaan valikoituikin vino pino. Samasta kaupasta Minna löysi tulevalle kuorokaudelle nuottikassit sekä itselleen että Mikolle. Pojat kävivät katselemassa kauempana kauppoja, Mikko vieraili mm. Disney-kaupassa ja yhdessä kierrettiin iso ruokamaailma, jossa oli huikeat valikoimat kaikkea mahdollista ruokatarviketta ja luonnollisesti myös paljon paikallisia ja turisteja näitä herkkuja katselemassa ja ostamassa. Seuraavaksi oli aika etsiä joku mukava ruokapaikka ja sellainen löytyikin ihan vahingossa. Ravintola osoittautui spagettiravintolaksi, josta löytyikin jokaiselle sopiva annos; osa otti spagettiannoksen lisäksi alkukeiton ja jälkiruoan. Vatsat saatiin täyteen ja taas mentiin.
Tässä kohtaa jakaannuttiin: pojat lähtivät JR-linella Shinjukuun, Kaisli, Mikko ja Minna Harajukuun. Harajukussa suoritettiin ensiksi ostokset kuuluisalla Takeshita Streetillä, jonka varrella oli mm. Kaislin kovasti odottama Body line -kauppa. Body Linessä on rekkikaupalla mekkoja, joita ei saa sovittaa eikä niillä myöskään ole vaihto- eikä palautusoikeutta. Mekot eivät ole kyllä hinnalla pilattuja, Kaisli otti rekistä lähes ensimmäisenä mieleisensä mekon, jossa oli hintalappu 1000 jeniä! Sen jälkeen etsittiin mekkoon sopiva paita, sukat ja alushame sekä kengät, joista viimeksi mainittuja oli onneksi lupa sovittaa. Kokonaisuudelle tuli hintaa n. 12000 jeniä eli noin 100 €. Sitten vain toivottiin, että vaatteet olisivat sopivia.
Harajukusta hankittiin pikkutuliaisia ja maistettiin kuuluisia Marion Crepesejä. Kaisli otti mansikka-banaanicrepesin ja Minna tilasi Ms Marionin, mutta saikin Mr Marionin, joka oli suklaajäätelöä ja suklaakastiketta, jotka eivät kuulu lemppareihin, mutta maistuivat silti. Pahaksi onneksi suklaakastike valui valkoisille housuille ja kankaiselle käsilaukulle! Ostoksilta siirryttiin hiljaisempiin tunnelmiin, nimittäin radan toiselle puolelle Yoyogi Parkiin, jossa sijaitsee upea Meiji Shrine 1920-luvulta. Sekä puisto että pyhättö olivat todellakin näkemisen arvoisia, vaikka kävely alkoikin jo tuntua jaloissa.
Harajukusta matka jatkui Shinjukuun, jossa pojat siis viettivät pidemmän ajan ja vierailivat mm. Nakano Broadwayllä. Kaisli, Mikko ja Minna poikkesivat ainoastaan Keio Hotelin edessä katsomassa reitin valmiiksi seuraavaa aamua varten. Samalla toki nähtiin upeita pilvenpiirtäjiä ja paljon ihmisiä. Shinjukussa on maailman vilkkain metro- / juna-asema, jossa käy lähes 4 miljoonaa matkustajaan päivittäin!
Täysin uupuneina palattiin ruokakaupan (lähikauppamme 7 Eleven) kautta kämpille. Minna heittäytyi sängylle jalat pääpuolelle seinälle kohti kattoa. Kaisli avasi makuuhuoneen ikkunan, tällä kertaa oikealta vasemmalle eikä, niin kuin tavallisesti, vasemmalta oikealle ja mikä näkymä Minnalle avautuikaan! Skytree pilkotti upeassa yövalaistuksessa juuri talojen väliin jäävästä raosta! Onneksi tuli tämäkin ”kuvakulma” kokeilluksi. Iltapalan jälkeen kävimme hyvinansaituille unille, askelmittari näytti tosin vaivaiset 12000 askelta.
